perjantai 13. kesäkuuta 2014

"...vaikka kyllähän sinä äitinä tiedät..."

Joonalle laitettiin marraskuussa foniatrilta lähete toimintaterapeutin arvioon ja psykologin arviointiin. Psykologin arvioinnit tarkoitti kahta käyntiä, jotka ovat nyt takana. Ensimmäisellä käynnillä juttelimme ensin psykologin kanssa ja sitten hän teki jotain testejä Joonan kanssa. Toisella käynnillä toisinpäin, eli ensin Joona sai tehdä jotain tehtäviä ja sen jälkeen sitten juteltiin.

Lausuntoa en ole vielä saanut, mutta siihen käsitykseen jäin, että diagnoosiksi olisi vahvistumassa tuo Semanttis-Pragmaattinen kielellinen erityisvaikeus. Vanhalta nimeltään Semanttis-Pragmaattinen Dysfasia.

Matemaattisia taitoja ja hahmottamiskykyä mittaavista tehtävistä Joona suoriutui yli oman ikätasonsa. Kuitenkin heti, kun mentiin kielellisiin tehtäviin, tuli eteen aika suuria ongelmia ja puutteita. Myös "mielen teoriaa" testaavissa tehtävissä Joonalla oli ongelmia. Tämän saman huomaa kotona. Joona saattaa toisesta huoneesta kysyä, että "äiti mikä tämä on?" ymmärtämättä, että eri huoneesta ei voi tietää, mikä esine hänellä on kädessään.

Psykologi puhui siinä sitten jopa oppivelvollisuuden pidentämisestä ja kysyi minulta mielipidettä siihen asiaan. Sanoin heti, että noin nopeasti en osaa oikein mitään mielipidettä asiaan muodostaa. Psykologi sanoi siinä sitten, että ei oikein ole varma täyttääkö Joona niitä kriteereitä ja toisaalta olisiko matemaattisesti lahjakkaalle pojalle turhauttavaa kerrata eskari. Lopulta psykologi totesi, että "kyllä sinä äitinä tiedät, mikä sinun lapsellesi on paras ratkaisu". Tuntui hirvittävän isolta vastuulta kommentoida tuohon mitään. Enhän ole mikään alan asiantuntija. Mitä jos päätänkin väärin ja pilaan ihan kokonaan lapsen mahdollisuudet tukee, mitä se ehkä tarvitsisi?

Sovittiin sitten, että palataan Joonan kohdalla asiaa vuoden päästä, ennen esikoulun aloitusta. Nyt vain vielä odotellaan sitten niitä psykologin lausuntoja postissa, että päästään keskustelemaan päivähoidossa mahdollisista kuntoutustoimista.

Käytin tiistai-illan itse sitten sen opiskelemiseen, että mitä tuo pidennetty oppivelvollisuus edes tarkoittaa. Mitä enemmän tuota asiaa pyörittelin mielessäni ja noita opetushallituksen sivuja luin, sen enemmän vahvistui ajatus, että oppivelvollisuuden pidentäminen ei ehkä kuitenkaan ole se Joonan kannalta paras ratkaisu. Jos Joona vain saisi heti koulutaipaleensa alussa mahdollisuuden kuulua erityisen tuen piiriin, saisi mahdollisesti avustajan pitämään huolta siitä, että joku asia ei jää oppimatta siksi, että Joona ei ymmärtänyt tehtävänantoa ja jos vielä joitain oppiaineita voitaisiin yksilöllistää, uskon Joonan selviävän koulutaipaleesta ihan hyvin.

Muut syyt miksi toivoisin Joonan kohdalla mieluummin tuota erityistä tukea, kuin oppivelvollisuuden pidentämistä ovat, että Joonan tulevassa koulussa on käynnissä joustava esi- ja alkuopetus. Tämä antaa mahdollisuuden käyttää eskariin, ykköseen ja kakkoseen joustavasti neljä vuotta. Kuitenkaan tarvittessa koko vuosikurssia ei tarvitse kerrata.

Pidennetty oppivelvollisuus määrittää myös rajat oppilasryhmän enimmäismäärälle. Oppilasryhmä ei saa edes väliaikaisesti olla yli 20 oppilasta. Kuitenkaan tämä ei ole ongelma Joonan tulevassa koulussa. Koulu on pieni ja ennusteiden mukaan Joonan luokalla tulisi oleman n. 10 oppilasta. Muutenkin koko kolmen opettajan koulussa (luokat 0-4) on alle 50 oppilasta.

Nyt vain odotellaan sitten psykologin lausuntoja ja pääsyä toimitaterapeutin arvioon. Puheterapia jatkuu vähintään tämän vuoden loppuun asti intensiivisesti kerran viikossa. Syksyllä Joona jatkaa tutussa päiväkodissa "kymppipäiväisenä".